Arvomme ohjaa joukkueemme toimintaa

Arvomme ovat meidän joukkueellemme tärkeitä työkaluja, jotka ohjaavat kaikkea toimintaamme, ja ne näkyvät kaikessa mitä teemme. Olemme tästä hyvin ylpeitä ja haluamme siksi tuoda arvomme valokeilaan.

Tutustu arvoihimme video- ja juttusarjassamme työntekijöidemme kertomana!

Kehitysorientoitunut retkeilijä

SVT:n aluepäällikkö Marko on intohimoinen asioiden kehittäjä. Hän pitää SVT:n tekemisen meiningistä ja siitä, että ihmisiin luotetaan. 

”Minulle tuli juuri vuosi täyteen SVT:llä. Duunissa on hienoa se, että haastavissa hommissa pystyy hyödyntämään laajasti omaa pitkää kokemusta eikä kokemus mennyt hukkaan työpaikan vaihdon takia.  

Olin aiemmin töissä vakuutusyhtiössä teknisenä asiantuntijana ja vahinkotarkastajana. Pikkuhiljaa vastuulleni tuli koko vahinkotarkastuspuoli. Kun lähdin vetämään sitä, päätin että saan porukan toimimaan niin hyvin, että minua ei enää tarvita. Niinhän siinä kävi ja siirryin riskipäälliköksi. 

Sitten halusin uusia haasteita. Kun tämä paikka tuli auki, mietin 15 minuuttia ja hain. Muutaman haastattelun jälkeen päädyin tänne.  

Tällä alalla ei ole minulle kovin paljon vieraita ihmisiä, koska aiemmin kertyneet verkostot ovat niin hyvät. Pystyn soittamaan aika moneen yhtiöön tutuille ihmisille, ja siitä on työssäni iso hyöty.”  

”Minulla on työssä kolme vastuualuetta. Yksi on venevahinkojen käsittely, toinen sähköinen vahinkotarkastus. 

Kolmantena minulle kuuluu vaurioajoneuvomyynti. Se on työssä isoimmassa osassa, ja sitoo ajasta varmaan 90 prosenttia. Vaurioajoneuvojen myynti SVT:ssä on kasvanut huimaa vauhtia ja olemme ottaneet markkinasta noin 50 prosenttia. 

Minulla on auto- ja kuljetusalan teknikon koulutus. Se on täsmännyt hyvin aiempaan sekä tähän nykyiseen hommaan, kun autojen perustekniikka on tuttua. 

Autojen kehitys on mennyt kuitenkin kovaa vauhtia eteenpäin, ja vahinkotarkastajien ei kuulu enää olla asiantuntija, joka sanoo, miten autot korjataan. Osaaminen on siellä korjaamon puolella, jossa materiaalit ja liitostekniikat hallitaan. Tietysti vahinkotarkastajan pitää pystyä haastamaan sopivasti myös korjaamon tekijöitä.” 

”Kun tulin SVT:lle, mietin kuukauden päivät, että millainen tämä meidän organisaatiomme oikein on ja millaiseksi sitä voisi kehittää. Lopputulos on ehkä erilainen kuin ajattelin, mutta nyt pystymme hyödyntämään hyvin kaikkien meidän aluepäälliköiden omia osaamisalueita ja vahvuuksia. 

Mulla on tiimissä yhteensä parikymmentä henkilöä, ja väistämättä esimiestyöhön sekä kehityskeskusteluihin menee aika paljon aikaa.  

Olen ihmisten kanssa välillä ehkä liiankin lepsu. Mutta toisaalta luotan siihen, että kaikki tekevät, mitä on sovittu. Kaikessa ei voi aina miellyttää kaikkia, mutta kun on luotu yhteiset pelisäännöt, ei ole mitään probleemaa. Täällä on aika tiivis porukka, eikä työntekijöiden välillä voi olla mitään skismaa – eikä olekaan, koska täällä ollaan yhtä suurta perhettä. 

Meillä kaikki toimii hyvin yli osastorajojen, ja organisaatio on aika matala. Meillä on asiantuntevat tiimit, joiden kanssa olemme päässeet hienosti kaikessa eteenpäin.”  

”Se mikä työssä ylipäätään viehättää, alasta riippumatta, on toimintatapojen parantaminen sekä prosessien ja kokonaisuuksien kehittäminen. Kun aikoinaan aloitin vakuutusalalla, tarkastuskertomukset tulivat kirjekuoressa paperisina, ja kun lähdin sieltä, kaikki oli aika mukavasti jo automatisoitu. 

Olen varsin sitoutunut nykyiseen työnantajaan. Olen kohta viisikymppinen, ja jos kesätöitä ei lasketa, tämä on vasta kolmas työnantajani, joten aika pitkään olen työpaikoissani viihtynyt. Hienoa SVT:llä on se luottamus, mitä olen saanut heti alusta asti. Joskus mietin, uskallanko itse antaa muille samanlaista vastuuta ja vapautta.  

Mun mielestä täällä kaikki ovat henkeen ja vereen SVT:läisiä ja he ovat kiinnostuneita yrityksen menestyksestä. Meillä ollaan aika yrittäjähenkisiä. Kun on paljon töitä, ne tehdään, ja mun rooli on huolehtia jaksamisesta ja riittävistä resursseista. Vaikka töitä painetaan välillä hulluna, meillä jaksetaan hyvin ja sairauspoissaolot ovat vähäisiä.  

Kotona mulla on vaimo ja neljä lasta sekä saksanpaimenkoira. Veneilyn lisäksi harrastamme matkailua retkeilyautolla. Karavaanaritouhuja meillä on harrastettu jo 20 vuotta, on kierretty Pohjoismaita ja Eurooppaa. Se on hieno laji, ja sen kautta on voinut tarjoilla lapsille paljon hyviä kokemuksia.”  

Kaikenlaisten koneiden tarkastaja

Vahinkotarkastaja Simon työ vie korjaamoilta pelloille ja vesille. Työ on asiakaspalvelua, jossa on välillä mukana myös tunteita.

”Työhöni kuuluu autojen lisäksi muidenkin laitteiden tarkastuksia – veneitä, moottorikelkkoja, moottoripyöriä ja maatalouskoneita traktoreista leikkureihin. Tarkastettavista kohteista on autoja noin 60 prosenttia, loput näitä muita. 

Autoja tarkastetaan yleensä korjaamoilla tai tarkastusasemalla, maatalouskoneita myös pelloilla tai metsässä. Viime reissulla oli mukavaa maalaistunnelmaa, kun traktoria tarkastaessa kostea pelto kiilteli kauniissa aamuauringossa.  

Työ vaatii tekniikan ymmärtämistä. Tärkeä työkalu on kokonaisvaltainen näkemys tilanteista – se, että osaa selvittää, mitä vahinkotilanteessa on oikeasti tapahtunut. Sen jälkeen on helpompaa käydä tapaus läpi vakuutusyhtiöiden, korjaamoiden ja asiakkaiden kanssa.”  

”Ajoneuvoista haastavimpia tapauksia ovat jotkut harvinaisemmat autot. Kollegalla oli juuri käsittelyssä vanhempi Opel, jota oli rakennettu huolella – oli isoja siipiä ja tuning-härpäkettä. Sellaisen käypää arvoa on hankalampi miettiä, kun ei löydy selkeää verrokkia. Silloin pitää tutustua tarkemmin asennettuihin varusteisiin ja arvioitava, minkä hintaisia ne ovat ja millainen on työn laatu.  

Autot ovat suomalaisille rakkaita kapistuksia. Toki suhtautuminen vaihtelee, mutta joillekin se on jopa perheenjäsen ja se vaikuttaa tunteisiin vahinkotilanteessa.” 

”Olen kouluttautunut autokorimekaanikoksi ja tehnyt sitä työtä kymmenkunta vuotta. Sitten siirryin työnjohtajaksi korikorjaamolle kuudeksi vuodeksi.  

SVT:llä olen ollut puolitoista vuotta. Työpäivät ovat monipuolisia, osan töistä voi tehdä myös etänä. Työaika on myös mukavasti joustava. Voi tehdä kesken työpäivän vaikka lumityöt ja jatkaa päivää sitten sen mukaan. 

Harrastan itse kelkkailua, moottoripyöräilyä ja caravaanailua.  Asun maaseudulla omakotitalossa, jossa on tilaa rassata omia vehkeitä. 

Meitä tarkastajia on viitisenkymmentä ympäri Suomen. Kuopion alueeseen kuuluu myös Kajaani ja sen lähialueet. Vaikka asioita hoidetaan paljon sähköisesti, osa tapauksista on käytävä katsomassa paikan päällä, joten kilometrejä kertyy. Tärkeimpiä yhteistyökumppaneita ovat korjaamojen lisäksi vakuutusyhtiöt, joilta saamme toimeksiantoja.”  

”Valtaosa vahingoista on ulosajoja ja perustörmäilyä. Nykyään korirakenteet ovat sellaisia, että tiettyjä osia ei pysty oikomaan, vaan on vaihdettava iso kokonaisuus. Sitä kautta pieneltä näyttävä vaurio saattaa aiheuttaa isot kustannukset, ja joskus auton arvo suhteessa korjauksen hintaan on liian pieni. Silloin saattaa tulla kyseeseen auton lunastus. 

Tämä on asiakaspalvelutyötä. Minulla voi olla mukana autossa tulostin, joten voin jossain maaseudulla tulostaa heti kaiken. Näin ei tarvitse lähetellä asiakkaalle enää mitään, vaan paperit saadaan kerralla kuntoon allekirjoituksineen.  

Yhden vanhemman rouvashenkilön kanssa kävin läpi puhelimessa lunastusasiat ja autoin häntä täyttämään paperit kohta kohdalta. Siinä meni kolme varttia, mutta asiakas oli erittäin tyytyväinen. Asiakas oli kehunutkin minua, tieto siitä levisi ja sain pienen bonuksen. 

Suvian arvoista nostaisin esille yrittäjyyden, jollaista tämäkin työ tavallaan on. Työtä kerätään itselle ja asiat hoidetaan hyvin itsenäisesti alusta loppuun.”

Yhteisen suunnan takuumies

Yhteiset toimintatavat näkyvät fiksuna tekemisenä ja hyvänä tuloksena. Korjaamopäällikkö Teemu kiertää kolmen kaupungin korjaamoja.

”Mie olen niinku kenttäpässi. Pyrin jeesaamaan korjaamojen työnjohtajia kaikissa mahdollisissa asioissa ja ongelmissa. Yritän huolehtia siitä, että korjaamoilla kaikki pelaa ja työturvallisuus on kunnossa. Kaikki asiat pitää vaan laittaa kuntoon, sille ei ole vaihtoehtoa.

Isompia, kuten kiinteistöihin tai laitteistoihin liittyviä asioita ei saa tietysti aina muutettua hetkessä, nopealla aikataululla. Joskus jos asia liittyy työturvallisuuteen ja sitä ei heti saada korjattua, laitetaan laite käyttökieltoon, koska turvallisuudesta ei voi tinkiä.

Kierrän korjaamopäällikön roolissa kolmella eri paikkakunnalla. Oulussa on kolme korjaamoa, Rovaniemellä ja Kokkolassa yksi. Tällä hetkellä toimipisteissä on töissä yhteensä 32 ihmistä, itse olen suora esimies korjaamovastaaville.”

”Jos työyhteisön ilmapiiri on hyvä, se näkyy joka paikassa, myös tuloksessa.

On mukavaa nähdä, kun tiimi toimii hyvin ja kaikki vetävät köyttä samaan suuntaan. Kun on yhteiset pelisäännöt, kaikki tietävät, mitä tehdään ja kuka tekee. Idea on, että kaikki toimipisteet toimisivat yhtenäisillä käytännöillä. Tietenkin on pieniä paikkakuntakohtaisia eroja, mutta samat työvaiheet pitäisi tehdä aina jotakuinkin samalla tavalla.

Toimintatapoja on kyllä viilattu ja päästy eteenpäin, mutta yhtenäistämistä pitää tehdä edelleen. Omassa työnkuvassa riittää edelleen työsarkaa.

Yhteinen tekeminen näkyy esimerkiksi siinä, että on otettu uusia ohjeistuksia käyttöön. Silloin se vedettävä köysi on sama, ei ole erillisiä säikeitä.”

”Jos mietin omaa työtä, niin InCarin arvoihin liittyvä yrittäjähenkisyys siinä näkyy. Työaika on varsin liukuva. Kun kello tulee neljä, työt eivät lopu siihen, vaan vastaan työpuhelimeen illallakin. Tässä hommassa joutuu ottamaan vastuuta kokonaisuuksien hallinnasta alusta loppuun saakka.

Työssä tarvitaan myös rohkeutta tehdä päätöksiä ja rohkeutta seistä niiden takana.

Meillä kaikki hommat hoidetaan kunnolla. Mitään ei voi ikinä jättää kesken ja korjaukset tehdään varmasti oikein loppuun saakka. Myös vihreät arvot ja kierrätys ovat viime vuosien aikana kehittyneet paljon.

InCarilla on ollut aika hienoa se, miten pienestä yritys on lähtenyt liikkeelle ja missä nyt ollaan. Kyllähän se on vaatinut aika tiukkaa yrittäjyyttä, ei tämä mitään harrastustoimintaa voi olla.”

”Aloitin Rovaniemellä InCarin työnjohtajana 2016. Tulin taloon siksi, että täällä sai itsenäistä vastuuta paremmin kuin edellisessä työpaikassa.

Yritys alkoi laajentua ja porukkaa tuli lisää, joten alueelle tarvittiin jo täysipäivänen päällikkö. Minusta tuli ensin Rovaniemen, ja vähän aikaa sitten myös Oulun ja Kokkolan toimipisteiden korjaamopäällikkö.

Ennen InCaria olin 15 vuotta merkkiliikkeen organisaatiossa. Tein kymmenen vuotta autopeltisepän töitä ja olin viisi vuotta työnjohtajana. Kun on tehnyt peltihommaa, siitä on aika paljon hyötyä. On helpompi kuunnella palautetta hallin puolelta ja erilaiset tarpeet vaikka laitteiden suhteen ymmärtää hyvin.

Incar on ollut hyvä paikka olla töissä. Täällä kuunnellaan, mitä ihmiset sanovat ja sillä on merkitystä. Aiemmassa työpaikassa rämmittiin vaan sen mukaan, mitä jostain ylempää sanottiin, siellä ei otettu uusia ajatuksia niin hyvin vastaan. Idea oli huono, jos se tuli väärästä suunnasta.”

”Asun itse Rovaniemellä ja minulla on seitsemänvuotias poika. Talvella harrastan moottorikelkkailua, kesällä ajan saa kulumaan vuoden 1950 Oldsmobilen kanssa. Auto sellainen ikuisuusprojekti, mutta silti leimattu ja ajokuntoinen. En juuri kierrä alan tapahtumia, koska ne ovat usein kaukana – pitäisi olla aina viikko aikaa ja miljoona rahaa. Mutta muuten autolla tulee kyllä kruisailtua.”

Ammattiylpeä käsityöläinen

Teija sanoo, että automaalari tarvitsee kärsivällisyyttä ja rohkeutta kokeilla. Ne ovat ammattitaidon ja ammattiylpeyden perusaineksia.

”Töissä on parasta, kun auto lähtee hyvin tehtynä tuosta pihasta ja asiakas on tyytyväinen.

Ammattiylpeyttä on se, että jokainen auto tehdään niin kuin se olisi oma. On ihan sama, onko se vanha tai uusi – sillä ei ole merkitystä, se on kuitenkin jonkun asiakkaan auto. Siksi kaikki työt pyritään aina tekemään hyvin.

Sitä työtä ei tehdä vain ja ainoastaan maalaamossa, vaan se tehdään hyvin työnjohdossa ja se tehdään hyvin peltipuolella. Kaikkien osa-alueiden pitää toimia. Tämä on sekä yksilön suorittamista että yhteistyötä. Siihen kuuluu se, mä voin mennä sanomaan peltisepälle tai hän voi tulla sanomaan minulle, jos jotain on jäänyt huomaamatta tai jotain voisi tehdä paremmin.

Jos töissä on kauheasti kiirettä, meillä pyritään aina jeesaamaan toinen toistamme.”

”Autoalalle tuli vähän kipinää kotoa. Meillä oli perheessä autohulluutta, mun kaikki veljet ovat autoalalla töissä ja ainoana tyttönä minua raahattiin American Car Show -näyttelyihin. Katselin, että vau miten hienoja autoja.

Aloitin opinnot ensin teollisen pintakäsittelyalan koulutuksessa, mutta opettaja vei minua automaalauksen suuntaan.

Teollisuusmaalauksessa on erilaiset materiaalit ja siellä on fyysisesti raskaampaa. Siellä on myös paljon toistoa – saatat maalata 300 samanlaista osaa putkeen. Automaalauksessa pääsee lähemmäs käsityötä.

Ennen kuin koulu loppui, laitoin työhakemuksia yrityksiin ja InCarilta tarjottiin töitä jälkikäsittelyssä. Mutta aika pian pääsin tekemään pohjia ja ilmeisesti minussa nähtiin jonkunlaista potentiaalia. Pääsin sitten vanhemman maalarin oppiin moneksi vuodeksi, se on hyvä tapa oppia.

Yksi vanhempi maalari sanoi aikanaan, että siinä vaiheessa kun tuntuu, että osaat jo kaiken, kannattaa lopettaa nämä työt. Kukaan ei ole koskaan valmis, aina kannattaa kuunnella neuvoja ja vinkkejä muilta.”

”Olen ollut InCarilla 11 vuotta, tässä Hämeenlinnassa vajaan vuoden. Kävin hetken toisessa firmassa, mutta siellä homma oli aika leväperäistä. InCarilla kaikki toimii paremmin.

Automaalareista moni on nainen. Vaikea sanoa, mistä se johtuu, mutta ehkä ala on siistiytynyt, korjaamot eivät ole enää sellaisia likaisia luolia. Ja toisaalta enää ei ajatella, että on miesten tai naisten töitä, on vaan töitä.

Tässä hommassa pitää olla aika tarkka. Loppupelissä työ on vähän sellaista hifistelyä.

Hyväksi maalariksi tullaan kärsivällisyydellä ja sillä, että kokeillaan ja uskalletaan tehdä uusia juttuja. Niitä kokeiluja on pakko tehdä asiakkaiden autojen kanssa. Jos sitten jotain menee pieleen, se sitten korjataan. Kyllähän tässä oppii vahvasti myös virheiden kautta.

Jatkossa kiinnostaa saada lisäoppia, ammattitutkinto ja erikoisammattitutkinto. Olen puhunut niistä esimiehelle, jos se jossain vaiheessa onnistuisi. Lisätutkinnoista saisi teknistä tietoa, ja se näkyisi palkassakin.”

”Asumme pienellä maatilalla Hausjärvellä. Kotona on mies ja yhdeksänvuotias lapsi.

Meillä on jatkuvasti kaikennäköistä remppaa. Kotona riittää puuhaa, mutta ehdin pelata myös pesäpalloa. Olemme miehen kanssa molemmat täällä samassa paikassa töissä, se helpottaa työmatkoja. Käyttöautona meillä on Skoda Superb, mutta miehellä on myös navetan ylisillä projekti Datsun 100A, vanha riisikuppi, joka oli hänen ensimmäinen autonsa.”

Autot mielessä pienestä asti

Työnjohtaja Samulille autot ovat tuttuja ja rakkaita lapsuudesta asti. Töissä parhaat fiilikset syntyvät siitä, kun asiakas saadaan tyytyväiseksi.

”Olen Kokkolasta, mutta opiskellut ajoneuvotekniikan insinööriksi Tampereella. Autoalalle veti mielenkiinto autoja kohtaan. Autot ovat tulleet myös tutuiksi isän harrastuksen kautta.

Koulutus kesti neljä vuotta. Opintoihin kuului paljon matikkaa ja fysiikkaa, jotka eivät suoraan liity alaan, mutta yllättävänkin paljon perehdyttiin myös esimerkiksi pyöräntuentaan tai moottorinohjaukseen. Ne olivat aika raskaita kursseja ja niistä saisi enemmän irti, jos ne eivät tulisi kaikki peräjälkeen.

Opintoihin kuului kolme harjoittelua, työssäoppimisjakso sekä kesätyöt. Eli aika paljon opitaan työn kautta.

Opiskelukavereissa oli sellaisia, jotka tulivat suoraan lukiosta ja jotka eivät olleet olleet tekemissä autojen kanssa, vaan hakeneet kouluun koska formulat on kivan näköisiä. Siinä huomasi, että yllättävän paljon sitä tietää autoista, kun on aina harrastanut niitä.”

”Itsellä ei ole mahdollisuutta erillisiin käyttö- ja harrasteautoihin, joten oma auto on yhdistelmä niitä. Se on 7-sarjan BMW, yksi parhaista autoista mitä olen ajanut ja kaikki rahathan siihenkin menee.

Autoissa viehättää sellainen lapsimainen into siihen, että jostain kuuluu ääni tai sitten se menee nopeasti tai se on näyttävän näköinen, tai kaikkea tätä – auto on aina kokonaisuus.

Sähköautoista ei kuulu ääntä, mutta ne ovat usein nopeita. Kyllä mä sellaisellakin mielelläni ajaisin, jos olisi mahdollisuus sellaiseen sijoittaa. Niissä on myös paljon hyviä puolia. Jos lyöt polttomoottoriauton oikein kunnon pakkasesta käyntiin, se tekee vähän pahaa, mutta sähköautoa ei siinä mielessä tarvitse sääliä. Se on monella tapaa ehkä käytännöllisempi vaihtoehto.”

”Olen Ylöjärven InCarilla työnjohtajana. Tulin pari vuotta sitten tänne ensin työssäoppimisjaksolle, sitten olin kesätöissä ja viimeisen kouluvuoden aikana nollatuntisopimuksella. Olen nyt ollut vuoden verran täällä täyspäiväisesti.

Työpäivään kuuluu paljon palvelutiskillä istumista, tietokoneella ja puhelimella töitä tehden. Mutta paljon tehdään autojen tarkastuksia ja hallista tulee koko ajan pyyntöjä vilkaista jotain autoa tai joku muu tilanne on päällä. Eli aika paljon hallissa ja pihallakin tulee pyörittyä.

Viikon aikana meidän korjaamon läpi menee sellaiset parikymmentä autoa. Sen lisäksi täällä meillä maalataan InCarin Lielahden korjaamon autot, koska heillä ei ole omaa maalaamoa.”

”Töissä on mukavinta, kun asiat menevät sutjakkaasti – se, kun jollain on auto rikki ja me saadaan se kuntoon järkevällä odotusajalla ja asiakas on tyytyväinen. Se on palkitsevaa ja siitä tulee hyvä mieli kaikille. Suurin osa vaurioista saadaan korjattua 3–4 päivässä.

Meillä on täällä kaksi työnjohtajaa, kolme peltiseppää ja neljä maalaria. Hallin puolella on aika nuorta, virkeää ja tekevää porukkaa, jolla on hyvä tekemisen meininki. Sitten on vanhempia kavereita, jotka ovat tehneet työtä todella pitkään ja joilla on paljon hiljaista tietoa.

Hyväksi työnjohtajaksi tullaan kun ymmärrys, kokemus ja varmuus lisääntyvät ja prosessit tulevat tutuiksi. Kyllä siinä alussa menee varmaan ainakin vuoden verran.”

Taiteellisuus sysi automaalariksi

Kuopion InCarin automaalari Noora tekee määrän sijaan mieluummin laatua. Työssä viehättää itsenäisyys ja jatkuva oppiminen.

”Minua kysytään jonkin verran maalaamaan kaverien autoja, mutta aika harvoin siihen jää aikaa. Mutta minä rakastan jenkkiautoja. Jos saisi vapaasti valita materiaalit ja maalata, auto olisi sellainen metallinhohtoinen, violetti Chevrolet El Camino. Sellainen pienimuotoinen projekti olisi haaveena.

Automaalarin ammatti juontaa juurensa luonteestani. Olen ollut pienestä pitäen aika taiteellinen. Yläasteella autot alkoivat kiinnostaa, ja kun nämä asiat yhdistyivät, lähdin opiskelemaan automaalariksi. Opiskelin Siilinjärvellä, aloitin autoasentajaopinnot ja siirryin sitten maalauspuolelle. Kävin koululla vain muutaman viikon ja hyppäsin työharjoitteluihin, joita tein eri paikoissa.

Opiskeluvaihtoehtoina oli myös ensihoitajan opinnot, mutta se ei ole yhtä taiteellista. Taiteellisuus näkyy myös arjessa. Tykkään piirtää, maalata ja entisöidä huonekaluja, ja se näkyy kotona. En myöskään pidä valkeista seinistä.”

”Hyvän automaalarin pitää osata keskittyä, kestää painetta ja olla tarkka. Paine tulee kiireestä, mutta vaikka hommia olisi iso kasa, silti pitää pystyä suoriutumaan eikä ottaa liikaa stressiä.

Liika hiostus näkyy lopputuloksessa. Jos näyttää, että kaikkea ei ehdi tehdä ajoissa, täytyy osata sanoa siitä työnjohdolle, koska laatu on tärkeämpää kuin määrä.

Tätä hommaa ei opi kirjoista, vaan ainoastaan tekemällä. Virheitä sattuu kaikille, ja ne pitää pystyä kääntämään opiksi. Yritän pitää itseni avoimena, että voin oppia uusia tapoja työskennellä.  

Tämä on aika nopeasti kehittyvä ala. Tuotteet muuttuvat ja niitä on opeteltava käyttämään. Jotkut asiat pitää tehdä tietyillä tavoilla ja maalifirmoilla on ohjeensa, mutta lopulta kukaan maalari ei tee täysin samalla tavalla kuin joku toinen.”

”Työssä on kivointa, että näkee oman käden jäljen. Saa olla luova ja päättää itse, miten työnsä tekee – kukaan ei ole vieressä suotta katsomassa.

Minulle tulee yleensä maanantaisin lista viikon töistä. Alan sitten visioimaan ja suunnittelemaan aikatauluja, missä järjestyksessä teen asiat. Teen viikossa töitä jopa parinkymmenen auton kanssa. Tavoite on, että perjantaiksi saisi kaikki hommat tehtyä, jotta viikon voi aloittaa puhtaalta pöydältä.

Työhön tulee vaihtelevuutta siitä, että tässä on kaikenlaisia autoja – eri merkkejä, uusia ja vanhoja. Aina tulee uudenlaisia hommia, joista jokaista saa miettiä, miten ne tehdään.”

”Olen ollut Kuopion InCarilla noin vuoden. Sitä ennen tein samoja maalarin töitä tämän alueen muilla korjaamoilla eri mittaisissa työsuhteissa. Välillä olin äitiyslomalla.

Haluan kehittyä työssäni, haluaisin olla aina vaan parempi ja nopeampi. Kouluttautuminen kiinnostaa, esimerkiksi maalarimestariksi, ja työnjohto on ollut kannustava asian suhteen. Siinä oppisi uusia juttuja ja kyllähän se näkyisi varmaan palkassa. Asun Siilinjärvellä omakotitalossa, maaseudun rauhassa. Siellä minulla on mies ja kahdeksanvuotias tyttö sekä koira. Ajan Mersulla, mutta sitä ei ole maalattu sen kummemmin… suutarin lapsella ei ole kenkiä.”

Asiakkaan ja korjaamon yhteyslinkki

Avainasiakaspäällikkö Marko pitää huolta asiakkaiden isosta autokannasta. Työssä tarvitaan supliikkitaitoja sekä ymmärrystä oman talon ja asiakkaiden tarpeista.

”Minulle kuuluu yhteydenpito nykyisten asiakkaiden kanssa sekä uusasiakashankinta. Tarkoitus on auttaa asiakkaita kaikessa ja tehdä palvelujemme kautta heidän arjestaan helpompaa. Asiakkailta selvitetään esimerkiksi sitä, tarvitsevatko he ohjausta autojen käyttäjien suuntaan, ja järjestämme myös palveluautopäiviä ja muita tapahtumia. 

Vastaan noin kolmestakymmenestä asiakkuudesta. Siellä on leasingyhtiöitä, valtionyhtiöitä sekä iso joukko muita eri kokoisia yrityksiä. Joissain yrityksissä puhutaan kymmenistä autoista, isoimmilla on jopa tuhansien autojen kanta, joiden kolarikorjauksesta ja lasinvaihdoista huolehdimme. Yhteensä mun asiakkailla on noin 14 000 autoa.  

Esimiesvastuu on yksi osa työnkuvaa. Minulla on tukena kolme myyntipäällikköä, yksi Turussa ja kaksi Malmin pisteellä, jossa itsekin työskentelen.”  

”Lähimpiä yhteistyökumppaneita sisäisesti ovat alue- ja korjaamopäälliköt sekä korjaamovastaavat ja työnjohtajat. Ulospäin olen yhteydessä paljon rahoitusyhtiöiden ja vakuutusyhtiöiden kanssa. Kovin paljon en ole tekemisissä suoraan yksittäisten vahinkotapausten kanssa. 

Asiakkaiden suuntaan operoidaan toimitusjohtajien tai erilaisten kalustovastaavien kanssa, yrityksen koosta riippuen. Kyllä tässä aika laaja verkosto on. 

Hommassa on kiinnostavinta ja motivoivinta, että saa asiakkaan tyytyväiseksi, silloin voi olla omaankin työhön tyytyväinen. Työn rikkaus on monipuolinen tekeminen erilaisten ihmisten kanssa. 

Asiakkaiden kanssa pidetään paljon Teams-palavereita – jos asiakas on vaikka Oulussa, ei ole mitään järkeä lähteä sinne asti. Tietyllä syklillä on kuitenkin hyvä pyrkiä tapaamaan myös paikan päällä, joko asiakkaan luona tai siten, että he tulevat meille ja näkevät korjaamon toimintaa.” 

”Olen ollut InCarilla reilun puoli vuotta. Alkukuukaudet ovat menneet vauhdikkaasti. Uusia asioita on tosi paljon, mutta olen päässyt hyvin sisään. Ekasta päivästä lähtien on näkynyt hyvä ilmapiiri ja me-henki. Kun menee mihin tahansa korjaamoon tai vaikka pääkonttorille, on aina tervetullut ja porukka vaikuttaa puhaltavan kaikessa yhteen hiileen. Täällä tsempataan toisia.  

Yrittäjähenkisyys näkyy monissa asioissa. Vaikka toimipisteet ovat vähän erilaisia, kaikkialla halutaan palvella hyvin ja olla olemassa asiakasta varten. Jokaisella on se oma roolinsa ja kaikki pyrkivät tekemään kaikkensa sen eteen, että asiat saadaan hoidettua mahdollisimman mutkattomasti.  

InCarilla pystymme myös reagoimaan asioihin tosi nopeasti. Me olemme iso, koko Suomen laajuinen toimija ja olemme kaikessa toiminnassa tehokkaita.”  

”InCarin arvoista ihmisyys tarkoittaa sitä, että otetaan jokainen henkilö vastaan omana itsenään. Jokaiselle on paikkansa työyhteisössä ja kun jokaista kohdellaan oikeudenmukaisesti ja hyvin, se näkyy paikan hengessä. 

Arvoista vastuullisuus ja ammattitaito näkyvät siinä, että meillä mieluummin korjataan osia kuin lähdetään vaihtamaan kokonaan uusia. Hyödynnämme myös mahdollisimman paljon hyötyosia eli muista autoista saatavia alkuperäisosia. 

Tuloksellisuus tarkoittaa lopulta sitä, että voimme kasvaa ja investoida sekä parantaa asioita entisestään. Kun asioita tehdään yhdessä ja fiksusti, päästään yhteiseen maaliin.”  

”Olen valmistunut autoinsinööriksi 2011. Ennen InCaria olin töissä kymmenisen vuotta merkkiliikkeen korjaamopuolella työnjohtotehtävissä ja sitä ennen opiskelujen ohessa eri korjaamoilla. 

Paikka InCarilla kuulosti mielenkiintoiselle pestille ja steppinä uralla eteenpäin. Aiemmasta työstä sain tähän hyvän pohjan, mutta ero aiempaan on juuri siinä, että täällä pääsen tekemään enemmän uusasiakashankintaa.  

Olen ollut talossa vasta vähän aikaa ja haluan hoitaa homman hyvin, oppia lisää ja kehittää omaa ammattitaitoa niin esimiehenä kun asiakkaiden kanssa toimiessa. Mutta tavoitteet pitää olla aina ylöspäin ja olen hyvin avoin kaikelle. Omia vahvuuksiani töissä ovat ihmisläheisyys, ihmistuntemus ja vuorovaikutustaidot. 

Kun en ole töissä, pelaan kesäisin golfia ja talvella jääkiekkoa. Tosin nyt kun kotona on kaksi pientä lasta, golfkierroksia on tänä vuonna tullut ennätyksellisen vähän.”